Raamattu

"Raamattu ei ole ylin. Kristus on ylin." - Voitto Viro

 "Molemmat lukevat Raamattua yötä päivää, mutta siinä, missä minä näen valkoista, sinä näet mustaa." - William Blake

 "Aina kun pyhä teksti sotii omaatuntoasi vastaan, hylkää teksti."- Mahatma Gandhi

"Virallinen kristinusko" tänään, mitä siihen luetaan kuuluvaksi ja mitä ei, on kokoonpantu vuosisatojen kuluessa kirkolliskokousten päätöksillä, äänestämällä. Raamattummekin voisi olla huomattavan erilainen; tietyt kirjoitukset sisällytettiin siihen, toiset jätettiin pois.
"On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa." (Joh.21:25)
Johann Salomo Semler (1725-1791), saksalainen teologi, jonka tausta oli pietismissä, mainitaan tavallisesti tieteellisen raamatuntutkimuksen varsinaisena perustajana. Hän torjui jyrkästi sanainspiraatio-opin: ilmiselvästi Raamatussa oli kirjoja ja kohtia, jotka eivät rakentaneet lukijaa ja joita ei siis voinut pitää inspiroituina. Jumalan sana ja Raamattu eivät olleet identtiset. Kristillisten teologien tavanomaisen käsityksen mukaan Raamattu on vain ikään kuin kolmannen asteen jumalansanaa. Varsinaisesti "Jumalan Sana" tarkoittaa Kristusta. Toisen asteen jumalansanaa on alkukristillinen suullinen saarna Kristuksen merkityksestä. Raamattu on kolmannen asteen jumalansanaa, sikäli kuin se todistaa tai ennustaa Kristuksesta. Neljännen asteen jumalansanaa on tämänkin päivän sananjulistus.

Nykyisissä Raamatun käännöksissä hyvinkin tärkeät asiat on käännetty vallitsevan kirkon opin mukaisesti, vaikka muitakin yhtä päteviä vaihtoehtoja olisi - vaihtoehtoja, jotka muuttaisivat asian sisällön radikaalisti! Esim. mainittakoon niin painava sana kuin tuomio: kreikan sanan krisis voi kääntää kriisi, ja kriisi on käänne, jossa on uusi mahdollisuus!
Luther lausui Kopernikuksesta: "Tuo hullu mies haluaa kääntää päälaelleen kaiken astronomisen tietouden, mutta kyllähän me tiedämme, ettei Joosua käskenyt maan pysähtyä, vaan hän käski auringon pysähtyä." Apt. 15. luvussa Luukas esittää Jerusalemin seurakunnan nimissä "pakanakristityille" minimimääräykset: "Karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, verta, lihaa josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." Kristikunnassa on myöhemmin vähin äänin luovuttu veren karttamisen ja oikean teurastustavan vaatimuksista, vaikka sen takana olivat Luukkaan mukaan alkuseurakunta ja Pyhä Henki. Raamatullisuus on väistämättä aina valikoivaa! Ei ole olemassa mitään kiistatonta raamatullisuuden tulkintaa, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Missään tapauksessa ei ole raamatullista sekään, että jokainen Raamatun sana otetaan kirjaimellisesti. Jokainen kannanotto Raamatun sanaan, myöskin kirjaimellinen omaksuminen, on inhimillinen tulkinta. Raamatullisuuden ylimpänä kriteerinä pidetään yleensä, että Jumalan sanaa syvimmässä mielessä on se, mikä "ajaa Kristusta". Mutta on selvää, ettei voi olla yksimielisyyttä siitäkään, mikä sana ajaa Kristusta ja mikä ei. Kukin esittää tässä tulkintansa "oman evankeliuminsa mukaan". Raamatullisuus ei ole valmis eikä itsestään selvä asia. Sekin on annettu ihmisten käsiin. Eikä mikään raamatullisuus voi koskaan olla niin raamatullista, ettei sen tehtävänä olisi enää pyrkiä syventymiseen raamatullisuudessa.(1
Pyhissä kirjoituksissa on enemmän kuin historiallinen, kirjaimellinen merkityksensä: niitä voidaan avata usealla avaimella, jotka vievät entistä syvemmälle, näköalan laajetessa laajenemistaan. Jo kirkkoisä Origenes huomautti, että kaikki eivät voineet seurata Jeesusta "vuorelle", jossa Hän näyttäytyi oikeassa olemuksessaan. Origeneen mukaan Raamatulla on "ruumis" (historiallinen merkitys), "sielu" (järjen avulla löytyvä kuvainnollinen merkitys), "henki" (sisäinen merkitys niille, joilla on "Kristuksen mieli") (2.
Vertaus kylvösiemenistä kertoo, että siemenet, ajatusaiheet, jäävät hyödyttömiksi, elleivät ne putoa ajattelijan sieluun, jossa itävät ja kasvavat, kunnes tuottavat runsaan sadon. Jos itsepintaisesti vaadimme, että Raamattua pitää tarkastella tietyssä valossa, siitä voisi tulla este jollekin toiselle löytää Jumala!

"Silloin hän avasi heidän silmänsä käsittämään kirjoitukset." (Luuk.24:45)
Paavali mainitsee tarinan Aabrahamin kahdesta vaimosta, joista toinen oli vapaa, toinen orjatar ja sanoo: "hatina estin alleegoroumena", "tämä on allegoriaa", selittäen toisen merkitsevän Vanhaa ja toisen Uutta liittoa (Gal.4:22-31). Puhuessaan israelilaisten paosta Egyptistä, Paavali viittaa vertauskuvallisesti kasteeseen, hengelliseen ruokaan ja juomaan, ja kallioon joka oli Kristus (1 Kor.10:1-4). Hän vertaa Kristusta ja seurakuntaa mieheen ja vaimoon, ja sanoo kristittyjä Kristuksen ruumiin jäseniksi (Ef.5:23, 30). Hebrealaiskirjeessä kuvataan allegorisesti juutalaista uhrijärjestelmää(3. Oikeaoppisuuden ja agnostisuuden yleinen virhe on omaksua kirjaimellinen, mekaaninen näkökanta - kirjain joka kuolettaa - sen sijaan mitä Raamattu itse vaatii itselleen, nimittäin mystinen näkökanta.Monesti ei ole yhtään väliä onko kertomus allegorinen vai tosiasiallinen historiallinen muistiinpano: kummassakin tapauksessa totuus jonka se sisältää, on henkinen periaate johon se viittaa. Kun luemme Raamattu etsien Jumalan olemusta ja tahtoa, saamme täsmälleen saman viisauden näimme sen sitten allegoriana tai historiana. On myös mahdollista lukea allegoriseksi mikä tahansa mihin uskollasi on vaikea ulottua. Joitain tosiasioita emme mitenkään voi lukea allegorisiksi jos kristinuskossa on määrä olla yhtään totuutta. Ennen kaikkea Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen historiallinen todellisuus!

Jos ajatellaan, että Raamatussa on sanottu kaikki mitä meidän tarvitsee tietää, mitä me saamme tietää, metafyysisistä kysymyksistä, että näkijöitä ja profeettoja oli vain Raamatun aikoina, käsissämme on pelkkä muinaisjäänne eikä elävä, henkinen virtaus historiassa, jonka alkulähde pulppuaa Golgatalla, ja jolla on oma itsenäinen kehityskulkunsa kohti suurenmoista tulevaisuutta, jota se on meille avaamassa.
Kristinusko on edelleen kehittyvä ja eteenpäin menevä virike; kirkot eivät voi sitä omia, dogmit eivät voi sitä kahlita, edes Raamatun kansien väliin se ei mahdu! Jos tämä kielletään, revitään irti kristinuskon henkiset juuret ja se kuihtuu ravinnon puutteeseen eikä tuota hedelmää. Jo UT sisältää viittauksia muihinkin ilmoituksiin kuin Jeesuksen puheet: näyt ja unet, joissa saadaan toimintaohjeita konkreettisia tilanteita varten. Kristinuskon alkuaikoina Kristuksen seuraajia nimitettiin Apostolien tekojen maininnan mukaan "heiksi, jotka ovat matkalla tai tiellä", ja Kristus kutsui itseään "tieksi" eikä staattiseksi olotilaksi.
Ensimmäisiä kristillisiä heresiologeja olivat Jerusalemin seurakunnan johtajat, jotka pitivät Paavalia ensimmäisenä kerettiläisenä. Heidän uskostaan ei näytä suuresti poikkeavan Jeesuksen jumaluuden kieltäneiden ebioniittien vuorostaan harhaoppiseksi tuomittu juutalaiskristillisyys n. 150 jKr. Muuttuvassa tilanteessa se ei muuttunut - kun taas alkuseurakunnassa kaikki oli vielä valinkauhassa. Yksi varhaisimmista harhaopeista oli konservatismi(4.

(1 Voitto Viro: Totuuden sanakirja. WSOY 1965. (2 Annie Besant: Kristinuskon salainen puoli. Teosofinen Seura ry. 1949. (3 V.H.V: Elämästä ja kuolemasta; kristinuskon alkuperäinen oppi. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike 1911. (4 Köyhät kerettiläiset, ebionit kirkkoisien teksteissä.