9.8.07

Lapsen kaltaisuus

 Päivitetty 25.4.2012

Lasten kaltaisten on taivaan valtakunta. Juuri pieni lapsi on kaikkein herkin totuuden suhteen; niin kauan hän uskoo vanhempien sanaa, kuin huomaa heidän puhuvan totta, mutta aina tahtoo lapsi itse tutkia ja kokeilla kaikkea, myös erehdyksiä tehden. Sitä paitsi lapsi, joka elää "taivasta" tässä ja nyt, samalla nauttii aistiensa kautta maailmasta ja elämästä, eikä näe siinä mitään olennaisesti pahaa. Lapsen kaltaisuus on sielun ominaisuus, ei järjen asia. Kristinusko on mitä yksinkertaisinta, ja samalla kätkee sisäänsä mitä korkeimpia mysteereitä. Vuosisatoja se levisi, ei niinkään opillisten todistelujen kautta, vaan itse Kristus kulki sydämestä sydämeen ja sielusta sieluun halki maailman. Vasta meidän aikanamme on ymmärrettävä Kristus, tiedostettava Hänet(1.

Lapsi symboloi myös ihmisen kehittyvää puolta. Jeesus sanoo ..."sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa" (Matt.18:10). Jos lapsi tarkoittaa ihmissielun voimia, silloin enkeli taivaissa symboloi sielun henkistä ydintä: henkisen Itsemme silmin katselemme aina Isän kasvoja, koska se on yhtä Hänen olemuksensa kanssa. Meissä elää ja vaikuttaa Jumalan Henki, olemme Hänen lapsiaan ja Häneltä me saamme isällistä apua, neuvoa, lohdutusta, anteeksiantoa, kuten tuhlaajapojan tarinassa. Mutta lapsi kasvaa ja kehittyy ja Isä odottaa meidän tulevan joskun täysi-ikäisiksi. "Tulkaa täydellisiksi niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen!" voidaan ymmärtää vapauttavaksi, jopa rohkaisevaksi tulevaisuuden sanaksi. "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista" - ainoastaan ihmisessä oleva Jumala voi päästä sen rajan yli(2.

Marko Pogacnik kirjassaan "Sydämen evankeliumi" (Eeston Books 2000) selittää vertauksen eksyneestä lampaasta (Matt.18:12-13) niin, että 99 lammasta, jotka uskollisesti seuraavat laumaa, tarkoittaa henkisesti heräämättömiä ihmisiä, jotka eivät kuuntele sisintään vaan menevät massan mukana. Eksynyt lammas symboloi ihmisen yksilöllistymisprosessia: oman tiensä kulkijan on oltava valmis myös harhateille. "Ihmiskunnan paimenet" puoltavat ihmisen henkilökohtaista itsenäistymistä.

Pikkulapsen aivot ovat tietyssä suhteessa kehittyneemmät kuin aikuisen. Ne yhteydet aivosolujen välillä, jotka mahdollistavat "ajattelun", ovat lapsella kaksinkertaiset verrattuna aikuiseen, ja monet näistä yhteyksistä häviävät suunnilleen samaan aikaan kuin puhe kehittyy. Samaan aikaan kun alamme antaa nimiä ympäristössämme oleville asioille, menetämme kenties toisen, myötäsyntyisen kyvyn. Voisiko se olla kyky kokonaisuuden hahmottamiseen; kyky, joka meillä on syntymästämme saakka ja joka katoaa, kun pikkulapsi yrittää antaa aistivaikutelmille ajatuksen rakennetta? Ehkä juuri myötsyntyinen kykymme kokea todellisuus katoaa, ja ehkä juuri sitä yritämme myöhemmin elämässämme vaivalloisesti saada takaisin?(3

Antiikin maailmassa ajateltiin että ihminen harjoittaa uskonnollisia menoja saadakseen jumalat suosiollisiksi itselleen. Lasten ei uskottu kykenevän tällaiseen. Hän ei voi tuoda uhria eikä pieni lapsi voi osoittaa kunnioitusta ja palvontaa jumalille. Jumalat eivät ikään kuin hyödy lapsen palvonnasta, koska lapsi on niin pieni ja heikko ettei hänellä ole mitään annettavaa heille. Jeesuksen seuraamisessa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, mitä suurta ihminen voi antaa Jeesukselle. Asia on juuri päinvastoin. Jeesus itse haluaa siunata omiaan sen sijaan, että hän odottaisi heiltä jotakin. Lapsi on heikko ja avuton, täysin aikuisen määräysvallan alla. Ihminen ei itse ansaitse tai hanki yhteyttään Kristukseen, vaan se annetaan hänelle lahjaksi. Hän ei voi sitä ansaita, mutta ei vastustaakaan. Ja toisaalta se on otettava vastaan.(4 

Kun Jeesus sanoi: "Ellette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan", hän ei tarkoittanut, että lapsen esikuvallisuus olisi lapsellisuudessa, typeryydessä tai oikullisuudessa. Tätä on todella syytä tähdentää. Mystikko, joka unohtaa Jeesuken edellisiä täydentävät sanat: "Olkaa terävät niin kuin käärmeet" ja itsepintaisesti tulkitsee ne väärin, ikään kuin niissä olisi kysymys vastuuttomaksi, herkkäuskoiseksi ja äärimmäisen epäkriittiseksi tulemisesta ja joka uskoo, että nämä ominaisuudet voivat viedä ihmisen lähemmäksi Jumalan viisautta, voi panna väitteensä todenperäisyyden koetukselle. Juuri hänen uskonsa estää häntä käsittämästä totuuden.
Niin kuin lapsi elää täysin äitinsä varassa, joka edustaa sille korkeampaa olentoa, tulee oppilaan hylätä egonsa ja antautua Jumalan käsiin, mikä on aitoa nöyryyttä. Toiseksi nämä sanat kehottavat häntä etsimään totuutta uusin mielin, epäitsekkäästi ja perinteisistä ennakkoluuloista vapaana. Kolmanneksi ne ovat muistutus siitä, että lapsen luontainen hyvyys ja viattomuus, jotka ovat niin jyrkkä vastakohta aikuiselle, ovat mystillisen tietoisuuden saavuttamisen ehto.(5

"Jumalan lapseuden käsitteeseen sisältyy hyvin paljon sitä uutta, minkä ihmiskunta sai kristinuskon myötä. Tosin käsite on ensin puhdistettava siitä, mitä sentimentaalisuus on siitä tehnyt. Lentoon vielä kykenemättömältä linnulta ei voi kieltää oikeutta saada istua pesässä odottamassa ja avaamasta oikealla hetkellä nokkaansa. Kuitenkaan ei kristityn kuvaan todellakaan kuulu käyttäytyä erityisen aikuistumattomasti. 'Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi'. Vääristämällä Paavalin opin uskon kautta oikeamieliseksi tulemisesta johtavat teologit pyrkivät tänään todistamaan oikeaksi oman linnunpesänsä kristinuskon. Onko oikein sivuuttaa sana 'voimasta'?" - Michael Bauer

"Helluntai on hengellisen täysi-ikäiseksi tulemisen juhlapäivä." - Thomas Keating
"Viisas on kuin lapsi." - Tao te ching

(1 V.H.V: Elämästä ja kuolemasta; kristinuskon alkuperäinen oppi. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike 1911/Rudolf Steiner: Viides evankeliumi. Suomen antroposofinen liitto 2002. (2 V.H.V: Elämästä ja kuolemasta/Annie Besant: Kristinuskon salainen puoli. Teosofinen Seura ry. 1949. (3 Stefan Einhorn: Salattu Jumala. Otava 2009. (4 Kari Kuula: Nainen uudessa uskossa - Uuden testamentin naiskuvia. Kirjapaja Oy 2002. (5 Paul Brunton: Ajatuksia etsijän tieltä. Karisto Oy 1992.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: