9.8.07

Usko ja tieto

Päivitetty viimeksi 24.4.2013
"Keskustelussa uskovaisen kanssa tuntuu järki olevan se merkki, jolla Jumala ilmaisee, kenet on valinnut kadotukseen."

"Dogmi syö uskoa kuin home leipää."

- Markku Envall

"Kahdenlaiset ihmiset tuntevat Jumalan: ihmiset, joilla on nöyrä sydän - samantekevää, ovatko he viisaita vai tyhmiä - ja todella viisaat ihmiset. Ainoastaan ylpeät ja keskinkertaisella järjellä varustetut ihmiset eivät tunne Jumalaa.

- Pascal

"On todella mahdotonta uskoa oman tietonsa vastakohtaa kadottamatta samalla tietoaan, ja yhtä mahdotonta on päästä tietoon jonkun uskomansa vastakohdasta kadottamatta samalla uskoaan."

"Järkeillä uskosta on puhua järjettömiä, sillä uskon kohde on järjen ulkopuolella. Jos minulta kysytään: onko Jumala olemassa? vastaan: uskon hänen olevan. Mutta oletteko siitä varma? – Jos siitä olisin varma, en sitä uskoisi; silloin sen tietäisin."
- Eliphas Lévi

Tunnustaudumme Kristukseen jo kun etsimme ja tahdomme seurata häntä. Elävä usko Kristukseen on Kristuksen omaksumista hengessä, avautumista Kristukselle, jotta Hänen olemuksensa voisi virrata meihin, ristiinnaulitun vapahtajan ylösnousemista ihmisen ruumiillisessä olemuksessa. "Uskon on henkilökohtaista läsnäoloa, Kristuksen itsensä läsnäoloa" (Kallistos Ware).

"Usko Jumalaan" voi pintapuolisesti tarkoittaa, että minulla on jonkinasteinen luottamus Jumalan olemassaoloon, mutta syvemmässä uskonnollisessa mielessä se tarkoittaa, että minulla on syvä luottamus jumalalliseen, suuntaudun elämässäni sen mukaan ja järjestän elämäni niin, että se vastaa tätä vakaumusta. Silloin usko on vaikuttava voima, sydämen ja tahdon suhde ulkoisin silmin näkymättömään.
Usko ei ole opittujen asioiden totena pitämistä, ei sentimentaalinen mielenliikutus eikä tiettyjen moraalisten tapojen omaksumista, painopisteen siirtämistä vanhojen rajojen sisällä. Usko on sydämen näkövoima, henkinen aisti joka avautuu järjen valaistuessa totuuden tiedolla, ja johtaa uskonnolliseen elämään: pää, sydän ja kädet yhteistyössä. Uskonvoima ikään kuin laskeutuu ajattelusta tunteeseen ja tunteesta fyysiseen ruumiiseen. "Hyvät teot" voivat kummuta esiin korkeamman luonnon välttämättömyydestä. Tie uskoon käy epäilyksen kautta; rehellinen epäileminen on totuuden etsimistä, mielen puhdistamista epäjumalien palveluksesta. Usko herää, kun ristiriita tunteen ja järjen välillä on poistettu. Pää on nykyihmisen sielun elämän painopiste, aivot taistelevat sydäntä vastaan. Tiedonpuun rinnalla täytyy elpyä Elämänpuun voima.
Voitto Viro kirjoittaa: "Joku hurskas kuuluu sanoneen, että hän uskoo ilman muuta, mitä Raamattu sanoo, ja jos Raamattu sanoisi, että Joona nieli valaskalan, hän uskoisi senkin. Tällainen ei ole osoitus suuresta uskosta vaan suuresta yksinkertaisuudesta."
Rudolf Steiner: "Totta on: yksinkertainen mieli voi aavistaa kristinuskossa piilevät totuudet. Mutta aina ei mieltä tyydytä aavistus; se kehittyy korkeammalle ja tahtoo tietää, tahtoo oppia tuntemaan. Mutta silloinkin, kun se kohottautuu korkeimpiin viisauksiin, jää kristinuskoon vielä syviä salaisuuksia. Se on yksinkertaisinta mieltä, mutta myös korkeimmalle kehittynyttä älyä varten!" Albert Einstein totesi: "Tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea."

Mielen muutos, kääntyminen, on ymmärryksen valaistuminen ja kääntyminen totuuden valon puoleen (kreik. Metanoia ei tarkoita "kääntymystä"). Ihminen ei enää rakasta itsekästä, persoonallista elämää, vaan sitä elävää, ihmeellistä ihannetta, jonka on nähnyt - todellisuutta epätodellisuuden sijasta - ja sitä hän ikävöi ja tavoittelee. Kääntyminen merkitsee siis sitä, että ihminen muuttaa sitä suuntaa, josta hän etsii onnea. Ihminen saattaa vain asennoitua oikealla tavalla, "kääntyä".

Usko jolle tieto on vaaraksi, on vaarallinen (Mutta myös: "Kaikki tieto alkaa uskosta ja päättyy siihen". - Novalis). Voitto Viro: "Jeesuksenkaan vaikutuksesta ei suggestiotekijä voinut puuttua. Mutta näyttää siltä, että hän pikemminkin vältti sen vaikutuksia: kun hän huomasi, että ihmiset kiinnittivät liian paljon huomiota ihmeisiin, ilman että mitään tapahtui sydämissä, hän saattoi vetäytyä pois, eikä hän liioin halunnut tehdä fantastista vaikutusta paljastamalla sisäisen elämänsä salaisuuksia, ennen kuin opetuslapset olivat kasvaneet tajuamaan niitä sisältäpäin." [...] "Sen seikan uskominen, että Raamattu on Jumalan sana tai että Jeesus on sanonut ja tehnyt sen, mitä Raamattu sanoo hänen tehneenkin, ei tee ihmisestä kristittyä. (Jaak.2:19-20) Jos uskossa olisi kysymys uskonnollisista vakaumuksista, kristityllä ei olisi mitään eroa hinduun."
Jaakko Hämeen-Anttila puolestaan toteaa: "Uskoa voidaan ajatella järjen rajat ylittävänä tietona. Oppi on inhimillistä, mutta usko jumalallista." Augustinuksen kaksi komplementaarista periaatetta kristillisten uskontotuuksien ymmärtämiseksi: Usko, että ymmärtäisit; ymmärrä, että uskoisit. "Usko ei ole luulemista. Luulo on passiivista. Usko on aktiivista" (Edith Hamilton).

"Ei mikään oppi kuulu uskoon, sillä usko on henkinen voima ja näkemys. Usko on ihmisen sisin ja salaisin kyky." [...] "Apostoli sanoo, että ihmisen henki tutkii Jumalan hengen salaisuuksia. Mutta ennen kuin ihmisessä ovat auenneet hänen sisäiset aistinsa, uskoo eli paremmin sanoen pitää hän totena, mitä tietäjät ja näkijät kertovat ja ovat kertoneet näkymättömän maailman asioista." [...] "Usko ja tieto eivät ole keskenään ristiriidassa. Todeksi luuleminen ja tieto ovat toistensa vastakohtia, sillä kun ihminen jonkun asian tietää, ei hänen enää tarvitse luulla sitä todeksi. Usko sitä vastoin on siveellinen voima, joka ei suinkaan ole tiedon vastakohta, vaan sen synnyttäjä." (Pekka Ervast: Pieni Ruusu-Risti Katekismus. Ruusu-Risti 1953)

Kristillis-gnostilainen opettaja, Theodotos, kirjoittaa: "Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä, keitä me olimme ja mitä meistä on tullut, missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu, mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen." (Klemens Aleksandrialainen, Katkelmia Theodotokselta)(1

Gnostilaiset korostivat välittömän kokemuksen ensisijaisuutta. Gnostilainen voi hyväksyä "uskossa" mitä muut ovat sanoneet, ainoastaan väliaikaisesti, kunnes hän on löytänyt oman polkunsa. Gnostilaisuus oli hengen liike ilman ehdottomia rajoja. Todellinen Gnosis on mystinen tieto ja kokemus, johon tullaan sisäisin, intuitiivisin keinoin, ja joka ylittää asioiden ulkomuodon, jonka tavallinen yksilö hyväksyy "todellisuutena". Ulkoinen kristitty pyrkii pelastukseen elämän jälkeen, sisäinen kristitty etsii "gnosista" tässä elämässä. Gnosis punoutuu suoraan "tietoon" ja kokemukseen pyhästä, mieluummin kuin nojaa pelkästään uskoon tai pyhien tekstien tutkimiseen. Tietomme gnostilaisuudesta on huomattavasti laajentunut kun Nag Hammadin kirjasto löydettiin Egyptistä 1945. Nämä epätavalliset dokumentit suureksi osaksi kuvaavat kohtaamisia ylösnousseen Kristuksen ja Hänen seuraajiensa välillä. Ajatukset niissä ovat vallankumouksellisia, ja paljastavat joitain hyvin ajankohtaisia ideoita. Esimerkiksi ylösnoussut Kristus puhuu yksilön totuuden etsimisen tärkeydestä. Carl Jung kutsui gnostikkoja ensimmäisiksi psykologeiksi. Voidaan sanoa, että Jungin teoria arkkityypeistä on muinaisten gnostilaisten opetusten uudelleen elpymistä, ilmaistuna nykyaikaisen maailman kielellä. Nag Hammadin löytö saattaa myös auttaa selittämään miksi sellaisia ihmisiä kuin Blake, Rembrandt, Dostojevski, Tolstoi ja Nietzche kiehtoi Kristus, mutta kiusasi kristillinen oikeaoppisuus. Tavallaan nämä miehet olivat nykyaikaisia gnostikkoja, jotka kyselivät samoja kysymyksiä kuin monet kysyvät tänään: kuka oli Kristus, ja kuinka tulisi ymmärtää ylösnousemus tai toinen tuleminen? Miksi olemme täällä; miksi on hyvä ja paha? Onko gnostilaisella kristillisyydellä sen uskossa henkilökohtaiseen polkuun valaistumiseen samankaltaisuutta itämaisiin uskontoihin?

Eräät valtauoman opettajatkin tekivät "kirkkokristityissä" eron oivaltavien "gnostikkojen" ja yksinkertaisten uskovien välillä. Augustinuksen mukaan se mihin ihminen ei aisteillaan kykene, siihen hän pystyy oman sielunsa sisäisyydessä, sillä ikään kuin kuudentena aistina ihmissielu voi ymmärtää jumalallisia ja iankaikkisia. Hänen käsitykseensä pelastuksesta liittyy illuminaatio (in-luminatio=sisäinen valaistuminen). Langennut ihminen voi oppia tuntemaan sekä itsensä että todellisuuden varsinaisen olemuksen ainoastaan Logoksen valossa: lankeemuksessa menetetty ymmärryksen valo saadaan Logoksen koulussa jälleen takaisin.
Klemens Aleksandrialaisen mukaan kristillisessä gnosiksessa on kyse tiedon ja rakkauden yhdistymisestä; näin hän kirjoitti filosofisimmassa teoksessaan, joka oli tarkoitettu kristinuskon tuntemuksessa pidemmälle edenneille, joilla on edellytykset ymmärtää mainittu ajatus.
Paavali etenee pitemmälle kuin Luther, joka pysähtyi "oikeamielisyyteen yksin uskosta". Luther erotti uskon ja tiedon ja nimitti ajattelua "älyn portoksi". Uskon ja tiedon erottamisella ei ole mitään tekemistä Paavalin kanssa, se on täysin hänen oppinsa vastaista. Todellista tietoa ei voi toiselle valmiiksi pureksittuna tarjota, voi vain antaa tienviittoja osoittamaan suuntaa. Sen täytyy jo olla meissä ennen kuin pystymme sen kuulemaan. Totuus, iankaikkinen elämä, Jumala, on meissä, lähempänä kuin kädet ja jalat; sen tähden sitä ikävöimme. Se pyrkii esiin, mutta käännämme huomiomme usein muualle. Usko on iäisen ja ajallisen, kahden rakastavaisen vetovoima toisiaan kohti. Missä taivas ja maa yhtyvät, syntyy usko. Äly näkee aatteellisesti, käsittää asian teoreettisesti. Lopullinen vakaumus, välitön tietäminen, on tulosta intuitiosta, transsendenttisesta kyvystä, ihmisen olemuksessa piilevästä totuuden vaistosta. Myös Jeesus etsi itseään ennen Jordanin kastetta.

Tosi usko ei pysähdy itseensä, se on vasta alku ja on alati kasvava. Jeesus puhuu vuoren siirtämisestä uskon voimalla (Matt.17:20). "Vuorten siirtäminen" oli tavanomainen juutalainen sananparsi, jolla ymmärrettiin suurten, hämmästyttävien vaikeuksien voittamista. Uskosta alkaa ihmisen sisäinen vapautuminen, pelastustyö; Kristus hänessä vapahtaa ja pelastaa, mutta ihmisen täytyy "valvoa ja rukoilla": "Ahertakaa pelolla ja vavistuksella pelastumiseksenne, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja vaikutusvoiman hyvän tahtonsa toteutumiseksi" (Fil.2:12).
"Odotan yhä, samalla jo saan, toivon yhä, samalla jo omistan, ihmettelen yhä, samalla tiedän." (Henry J.M. Nouwen)

"Tässä maailmassa maanviljelys perustuu neljään asiaan. Sato voidaan korjata varastoon veden, maan, tuulen ja valon ansiosta. Jumalankin maanviljelys perustuu neljään asiaan, jotka ovat usko, toivo, rakkaus ja tieto. Usko on maamme, jossa juuremme ovat. Toivo on vesi, joka ravitsee meidät. Rakkaus on tuuli, joka saa meidät kasvamaan. Tieto on valo, Valo on tieto, joka kypsyttää meidät."
(Gnostilainen Filippuksen evankeliumi(1)

"Meidän tulee rukoilla, ei enemmän totuutta vaan enemmän tahtoa elää sen totuuden pohjalta, joka meillä jo on. Eikä että Jumala rakastaisi meitä vaan että me itse rakastaisimme Jumalaa enemmän ja auttaisimme häntä antamalla hänen toimia kauttamme, ruumistamme käyttäen." (Paul Brunton: Totuuden jäljillä. Karisto Oy 2005.)
(1 Nag Hammadin kätketty viisaus; gnostilaisia ja varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY 2001.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: