Tämä kirjoittamani neliosainen artikkelisarja on alunperin ilmestynyt Kristiyhteisö-lehdessä, osa 1 numerossa 2/2004, ja sitä on hieman laajennettu nettijulkaisua varten.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta, ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." (1 Joh.4:18)
Uusi Testamentti on täynnä kehotuksia olla pelkäämättä: "Älä pelkää", sanoo enkeli Sakariaalle, sitten Marialle. "Älkää pelätkö", sanoo enkeli paimenille kedolla. "Älkää pelätkö", sanoo Kristus opetuslapsille kävellessään vetten päällä. Niin sanoo enkeli naisille tyhjällä haudalla, ja niin sanoo heille myös Ylösnoussut itse.
Tänäkin päivänä ihminen voi psykologisesti elää Vanhan Liiton lain ikeen alla, pelätä Jumalaa ja Hänen "vihaansa", vieläpä kutsuen itseään kristityksi! Tämä on totta erityisesti niiden kohdalla, jotka vanhoillinen ympäristö on kietonut pauloihinsa ja saanut epäilemään olemassaolonsa oikeutusta omana itsenään, oikeuttaan rakastaa toista ihmistä menettämättä Jumalan rakkautta.
Tämä voi ilmetä myös käsityksenä kohtalon ankaruudesta, kunnes ihminen tulee tietoiseksi Jumalan rakastavasta oikeamielisyydestä kohtalonsa kulussa. Jumalan rakkauden "kääntöpuolen" joutuu kyllä kohtaamaan jokainen, joka ei tartu niihin mahdollisuuksiin, joita elämä eteemme tuo; silloin ei auta muu kuin lyödä päätään seinään riittävän monta kertaa, että oppi menee perille! Seinät nousevat vastaan joka puolella, kunnes ihminen tajuaa että on muutoksen aika, ja muutos alkaa omasta sisimmästä, ei ulkoisista olosuhteista.
Aivan oma lukunsa on vieraan pelko, joka näyttäytyy kristillisen rakkauden vastaisena käyttäytymisenä. Tämä on monille heteroille ominainen asenne homoseksuaaleja kohtaan, myös kristillisten kirkkojen piirissä. Rakkaus, jonka pitäisi olla suurempi uskoa ja toivoa, onkin yhtäkkiä valikoivaa ja ehdollista.
Pelko tappaa henkisen kokemuksen: menetämme myötäelämisen kyvyn ja kosketuksen Jumalaan. Ratkaisu on sydämen avaaminen pelon vastakohdalle - rakkaudelle! Pelko on sulkeutumista, rakkaus avautumista.
Esoteerikolle tämä ei välttämättä ole ongelma. Yksi homoseksuaalisuutta vastaan paljon käytetty, luomisteologinen argumentti menettää merkityksensä jo tarkastellessamme luomiskertomusta esoteerisen tiedon valossa.
Tiedämme, että Genesiksen ensimmäisessä luvussa "Jumalaksi" käännetty
hepreankielinen sana Elohim onkin monikkomuoto, ja vaikka se yksikössä on feminiininen, monikossa sille on annettu maskuliininen pääte; toisin sanoen, jumalat - tai "mies-jumalattaret", jos niin halutaan - loivat ihmisen omaksi kuvakseen, miehiseksi ja naisiseksi* - oli siis vain yksi, androgyyni luomus, mies-nainen. Vasta toisessa luvussa sukupuolet erotetaan ja mukaan tulee aineellisuus, "maan tomu". Hengessä sukupuoleton, sielullisesti kaksineuvoinen, ainoastaan fyysisesti jompaakumpaa - sellainen on ihminen; ruumis maan tomusta, henki Jumalasta, sielu maan ja taivaan liitosta.
(Elohimit ovat Exusiai-olentoja, "valtoja", eli muodonhenkiä, yksi yhdeksästä hierarkiasta, jotka toteuttavat Maailmankaikkeuden Suuren Arkkitehdin Suurta Suunnitelmaa; ne mainitaan Raamatussa ja meitä lähinnä ovat enkelit.)
Teosofisen liikkeen omintakeinen ja johtava persoona Suomessa, Pekka Ervast, viittasi homoseksuaalisuuteen useita kertoja, omana aikanaan (1875-1934) hyvinkin radikaalisti: lyhyesti tiivistäen, homoseksuaalit ovat hänen mukaansa "kolmas sukupuoli", välittäjiä miehen ja naisen välillä, välivaiheena kohti sukupuolten uudelleen yhdistymistä kaukaisessa tulevaisuudessa.
Yksinkertaisemminkin asian voi ymmärtää jälleensyntymisen valossa, kun tiedämme, että esim. Rudolf Steinerin mukaan sukupuolten vaihtelu on sääntö. Poikkeuksellisesti ihminen voi pysyä samassa sukupuolessa 2-3 inkarnaatiota, seitsemän ollessa maksimi. Kun yksilö oltuaan nainen useassa elämässä, päättää vaihtaa mieheksi, ruumis muuttuu, mutta mieli säilyy naisellisena, ja tämä epätäydellinen muutos tekee yksilöstä homoseksuaalin. Biseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset kuulunevat samaan kategoriaan, ero lienee muutoksen laajuudessa; olemme yksilöitä tässäkin suhteessa.
Voimme siis katsoa joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen, mutta oli teorian laita miten tahansa, joka tapauksessa voimme ainakin todeta, että monien maaelämien sarjassa homoseksuaalisuus ei näytä kovin isolta asialta! Ja kukapa meistä näkisi toisen ihmisen kohtalon.
Riittää kun kyseenalaistamme yleisesti vallitsevan, kapea-alaisen Jumala-kuvan, josta voisi jopa sanoa, että ihmiset tahtovat luoda Jumalan omaksi kuvakseen, pieneksi ja pikkumaiseksi. Esimerkiksi tuo primitiivinen taikausko ikuisesta kadotuksesta on mitä hirveintä Jumalan pilkkaa, tehdessään rakastavasta Isästä paholaisen!
Ainoa syntimme on erossaolo Jumalasta, "eksymisemme Hänestä, Hänen olemuksensa kieltämisemme"(1, joka luo erillisyyttä myös ihmisten kesken, uhaten suhteitamme kuolemalla ("kuoleentuva mainen olemassaolo"(2). Synti vääristää ihmisten yhteiselämää Kristuksen ruumiin jäseninä. Yksin emme voi elää Jumalan tarkoittamalla tavalla; itseensä sulkeutuva elämä on kuolemaa. Kysymys on myös tietämättömyydestä, ja tietämättömyyden vastalääke on tieto: "Ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." (Joh.8:32)
Muistakaamme, ettemme koskaan oleta itsestäänselvyytenä, että kohtaamamme lähimmäinen, ystävämme, lapsemme, tuntee kiintymystä vastakkaiseen sukupuoleen! Toisten ihmisten kohtaaminen vailla rajoja on kommuuniota.
(* "Naisinen" ei toki ole aivan suomenkielen mukainen sana, mutta "naisellinen" ei vastaa tarkoitusta; sen pari ei olisi "miehinen" vaan "miehekäs".) (1 Ihmisen vihkitoimituksen rukouksista. (2 Kristiyhteisön credo.
hepreankielinen sana Elohim onkin monikkomuoto, ja vaikka se yksikössä on feminiininen, monikossa sille on annettu maskuliininen pääte; toisin sanoen, jumalat - tai "mies-jumalattaret", jos niin halutaan - loivat ihmisen omaksi kuvakseen, miehiseksi ja naisiseksi* - oli siis vain yksi, androgyyni luomus, mies-nainen. Vasta toisessa luvussa sukupuolet erotetaan ja mukaan tulee aineellisuus, "maan tomu". Hengessä sukupuoleton, sielullisesti kaksineuvoinen, ainoastaan fyysisesti jompaakumpaa - sellainen on ihminen; ruumis maan tomusta, henki Jumalasta, sielu maan ja taivaan liitosta.(Elohimit ovat Exusiai-olentoja, "valtoja", eli muodonhenkiä, yksi yhdeksästä hierarkiasta, jotka toteuttavat Maailmankaikkeuden Suuren Arkkitehdin Suurta Suunnitelmaa; ne mainitaan Raamatussa ja meitä lähinnä ovat enkelit.)
Teosofisen liikkeen omintakeinen ja johtava persoona Suomessa, Pekka Ervast, viittasi homoseksuaalisuuteen useita kertoja, omana aikanaan (1875-1934) hyvinkin radikaalisti: lyhyesti tiivistäen, homoseksuaalit ovat hänen mukaansa "kolmas sukupuoli", välittäjiä miehen ja naisen välillä, välivaiheena kohti sukupuolten uudelleen yhdistymistä kaukaisessa tulevaisuudessa.
Yksinkertaisemminkin asian voi ymmärtää jälleensyntymisen valossa, kun tiedämme, että esim. Rudolf Steinerin mukaan sukupuolten vaihtelu on sääntö. Poikkeuksellisesti ihminen voi pysyä samassa sukupuolessa 2-3 inkarnaatiota, seitsemän ollessa maksimi. Kun yksilö oltuaan nainen useassa elämässä, päättää vaihtaa mieheksi, ruumis muuttuu, mutta mieli säilyy naisellisena, ja tämä epätäydellinen muutos tekee yksilöstä homoseksuaalin. Biseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset kuulunevat samaan kategoriaan, ero lienee muutoksen laajuudessa; olemme yksilöitä tässäkin suhteessa.
Voimme siis katsoa joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen, mutta oli teorian laita miten tahansa, joka tapauksessa voimme ainakin todeta, että monien maaelämien sarjassa homoseksuaalisuus ei näytä kovin isolta asialta! Ja kukapa meistä näkisi toisen ihmisen kohtalon.
Riittää kun kyseenalaistamme yleisesti vallitsevan, kapea-alaisen Jumala-kuvan, josta voisi jopa sanoa, että ihmiset tahtovat luoda Jumalan omaksi kuvakseen, pieneksi ja pikkumaiseksi. Esimerkiksi tuo primitiivinen taikausko ikuisesta kadotuksesta on mitä hirveintä Jumalan pilkkaa, tehdessään rakastavasta Isästä paholaisen!
Ainoa syntimme on erossaolo Jumalasta, "eksymisemme Hänestä, Hänen olemuksensa kieltämisemme"(1, joka luo erillisyyttä myös ihmisten kesken, uhaten suhteitamme kuolemalla ("kuoleentuva mainen olemassaolo"(2). Synti vääristää ihmisten yhteiselämää Kristuksen ruumiin jäseninä. Yksin emme voi elää Jumalan tarkoittamalla tavalla; itseensä sulkeutuva elämä on kuolemaa. Kysymys on myös tietämättömyydestä, ja tietämättömyyden vastalääke on tieto: "Ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." (Joh.8:32)
Muistakaamme, ettemme koskaan oleta itsestäänselvyytenä, että kohtaamamme lähimmäinen, ystävämme, lapsemme, tuntee kiintymystä vastakkaiseen sukupuoleen! Toisten ihmisten kohtaaminen vailla rajoja on kommuuniota.
(* "Naisinen" ei toki ole aivan suomenkielen mukainen sana, mutta "naisellinen" ei vastaa tarkoitusta; sen pari ei olisi "miehinen" vaan "miehekäs".) (1 Ihmisen vihkitoimituksen rukouksista. (2 Kristiyhteisön credo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti