Mitä tarkoittaa, että jokin on "luonnollista"? Kun sanomme jonkin olevan luonnollista, me usein tosiasiassa tarkoitamme, että se on laajasti hyväksyttyä tai harjoitettua, kun taas jokin, joka on "luonnotonta", on vierasta meille. Jos jokin on luonnotonta, niin sitä on yritys tukahduttaa tai muuttaa omaa luontoaan - ikään kuin kätkisimme kynttilämme vakan alle tai hautaisimme talenttimme maahan. Se on valhetta ja itsepetosta, jolla kiellämme rakkauden periaatteen elämässämme. Se on rikos Pyhää Henkeä vastaan, sillä ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli.
Roomalaiskatolinen kirkko tunnustaa, että homoseksuaalisuus on luontaista, ei valittua, mutta vaatii samalla homoja elämään selibaatissa. Kuitenkin kirkko sanoo, että selibaatti on erityinen kutsumus, joka ei sovellu kaikille! Voimme vain arvella, että kun ihminen on tarpeeksi pitkällä henkisellä tiellään, seksuaalisuus muuntuu, jalostuu, mutta se ei toimi toisinpäin: itsensä pakottamisesta ei seuraa edistystä vaan ainoastaan patoutumia, jotka joskus ryöpsähtävät pintaan.
Protestanttisetkin kirkot kompastuvat huomaamattaan ristiriitaan oman oppinsa kanssa, jos ne vaativat että homojen täytyy elää selibaatissa tai muuttua heteroiksi pelastuakseen, sillä silloinhan ei enää päde periaate "yksin armosta uskon kautta", vaan astutaan lain tekojen alueelle!
Miksi vedotaan Vanhaan Testamenttiin, Israelin kansan lakeihin - emmekö ole kristittyjä? Toisaalta taas Paavalikin kiistämättömistä ansioistaan huolimatta oli vain ihminen, eikä kelpaa korkeimmaksi auktoriteetiksi. Jos tahdomme olla kristittyjä, meidän täytyy olla Kristuksen seuraajia, Kristus-keskeisiä. Emmekö silloin ylitse kaiken asettaisi uskomme keskushenkilön, Herramme ja Vapahtajamme oman elämän ja opetukset! Tässä yhteydessä ei tarvitse kuin viitata siihen, kuinka Hän seurusteli aikansa sorrettujen ja halveksittujen kanssa, fariseusten paheksunnasta piittaamatta, ja kyseenalaisti monet vanhat säännöt ja traditiot. Keväällä 2000 kohuttiin ruotsalaisen Elisabeth Ohlsonin valokuvanäyttelystä, Ecce Homo, joka purevasti peilasi tätä teemaa meidän aikaamme.
Entäpä sitten Kristuksen sanat, sellaiset helmet kuten "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"... tai: "Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven."
Vanhat rakenteet uudistuvat toivottoman hitaasti. Ihmiskunnan tietoisuuden kehitys kulkee eteenpäin, kirkot tulevat perässä, usein vielä vastaan rimpuillen. Ei ole ihme, että moni homoseksuaali luopuu turhautuneena kaikesta järjestäytyneestä uskonnollisuudesta, pahimmassa tapauksessa menettää tyystin uskonsa. Jos kuuluu ahdasmieliseen uskonnolliseen yhteisöön ja haluaa siitä irti, eikä löydä muuta keinoa kuin kieltää tyystin Jumalan olemassaolo, se on kuin ampuisi tykillä kärpästä; uskonnollisuus, joka ahdistaa ihmistä, ei ole tervettä, mutta tässä tapauksessa lääkkeellä on turhan voimakkaat sivuvaikutukset!
Kysymystä homoseksuaalisuudesta tulisi lähestyä ennemmin Hengen kuin kirjaimen näkökulmasta, ei kysyen, "mitä Raamattu sanoo?", vaan yrittäen kuulla, mitä Henki sanoo seurakunnille nyt. Luukas kertoo, että sinä 50:ntenä päivänä ylösnousemuksen jälkeen, jolloin israelilaiset juhlivat kymmenen käskyn Moosekselle antamista, 12 opetuslasta kokivat hengen niin yksilöllisesti, että jokainen kykeni sanomaan, "mitä henki hänelle lausui."
Jumalaa ei tarvitse enää etsiä jostain kaukaa, korkeuksista, Jumala on muuttanut ihmisen sisimpään. Se on ensimmäisen helluntain sanoma. Jeesus sanoi: "Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?" (Luuk.12:57). Lakikirjan sijaan täytyy kääntää katse omaan itseen. Sellainen itsenäinen vapaus voi olla pelottavaa. On helpompi turvautua valmiisiin vastauksiin, kivitauluihin kirjoitettuihin käskyihin, tarvitsematta ajatella itse, tulla laiksi itselleen. Kristus sanoi, ettei tullut tekemään lakia tyhjäksi, vaan täyttämään sen: Hän 
tuli täydentämään lain uudella, korkeammalla lailla, rakkaudella - Hän on lain päämäärä, täyttymys. Kuten Jumala sormellaan kirjoitti käskynsä kivitauluihin, Kristus kirjoitti maahan uuden rakkauden käskyn (Joh.8). Kivi on poistettu haudan suulta ja sen myötä kivitaulut. Kristus on perustuksemme, kulmakivemme, ja meistäkin voi tulla eläviä rakennuskiviä. Sauluksesta, fanaattisesta fariseuksesta, tuli uusi ihminen, kun Ylösnoussut kirkkaudessaan ilmestyi hänelle!
tuli täydentämään lain uudella, korkeammalla lailla, rakkaudella - Hän on lain päämäärä, täyttymys. Kuten Jumala sormellaan kirjoitti käskynsä kivitauluihin, Kristus kirjoitti maahan uuden rakkauden käskyn (Joh.8). Kivi on poistettu haudan suulta ja sen myötä kivitaulut. Kristus on perustuksemme, kulmakivemme, ja meistäkin voi tulla eläviä rakennuskiviä. Sauluksesta, fanaattisesta fariseuksesta, tuli uusi ihminen, kun Ylösnoussut kirkkaudessaan ilmestyi hänelle!
Raamatun tulkinnan professori ja metodistipappi Walter Wink korostaa, että Jumalan Sana on Kristus, Raamattu on Sanan todistaja, ja Raamatun palvonnan sijaan meidän pitää arvostella jopa Raamattua Kristuksen ilmestyksen valossa; Raamattu sisältää oman oikaisunsa periaatteet.
On syytä ottaa vakavasti modernin teologisen tutkimuksen tuoma valaistus Raamatun surullisen kuuluisiin homokohtiin, joiden takia Raamattua niin usein käytetään väärin, lyömäaseena. Tässä emme puutu niihin yksityiskohtaisesti, sillä tietoa on riittämiin tarjolla hänelle, joka sitä kaipaa (esim. Martti Nissinen: "Homoerotiikka Raamatun maailmassa", Yliopistopaino 1994). Uudempi tutkimus ottaa huomioon ajan ja kulttuuritaustan, jota vasten kirjoitukset syntyivät. Ylimalkaisesti voimme todeta, että Vanha Testamentti tuomitsee niin samaa kuin eri sukupuolta olevien raiskauksen, prostituution ja rituaalisen pakanallisen seksuaalikäyttäytymisen (mutta toisaalta taas hyväksyy esim. moniavioisuuden ja orjuuden, ja on pullollaan määräyksiä, joita yksikään kristitty tänä päivänä ei koe tarpeelliseksi noudattaa). Se mitä Paavali vastustaa, on kreikkalais-roomalaisesta kulttuurista tunnettua pederastiaa, joka kulttuurillisena ilmiönä ei vastaa homoseksuaalisuutta sellaisena kuin sen tänä päivänä tunnemme.
Mitä tulee Jeesukseen, Hän näyttää vaikenevan asiasta. Matteus 19:12, "Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia", halutaan usein nähdä tässä valossa, ja miksi ei, sanoohan Jeesuskin lopuksi, "Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon", vaikka teksti puhuukin eunukeista, sen aikaisesta vähemmistöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti