Esoteerinen kristinusko

Uskonnolla on aina eksoteerinen ja esoteerinen puolensa, ulkoinen kuori ja sisäinen ydin, esipiha ja kaikkein pyhin. Eksoteerinen kristinusko on tekemisissä Raamatun kirjaimen ja moraalisten tapojen kanssa; esoteerinen kristinusko etsii henkeä kirjaimen takaa ja pyrkii ihmisen sisäiseen uudistumiseen, läpeensä kristillistymiseen. Lain orjuus vaiko vapauttava evankeliumi - joka tahtoo helppoja vastauksia tarvitsematta itse ajatella omilla aivoillaan, tyytynee edelliseen.
Esoteerinen ei ole eksoteerisen vastakohta tai laajennus, vaan kokonaan oma ulottuvuutensa. Valtavirran kristillisyyteen tänä päivänä viitataan eksoteerisena, ulkoisena, koska se keskittyy Jeesus Nasaretilaisen fyysiseen elämään. Jeesus opetti kansaa vertauksilla, opetuslapset saivat tietää "Jumalan valtakunnan salaisuudet". Paavali ravitsi "lapsia maidolla, täysikasvuisia vahvalla ruoalla". Vain se, jolla on "korvat kuulla", kuulee. Sekä Jeesus että Paavali opettivat, että uskonto ei ole pelkkää uskoa oppeihin vaan käytännöllistä tietoa (gnosis) tiestä saavuttaa uudelleen syntymäoikeutensa "Jumalan poikana/tyttärenä".
Ensiksi on uskonto tutussa muodossa: instituutiot ja säännöt, jotka on tarkoitettu ohjaamaan toimiamme ja säätelemään sosiaalisia suhteitamme. Sisäinen traditio opettaa, että emme ole kokonaan mitä voisimme olla. "Esoteerinen uskonto käsittelee sielua ja vapauttaa sielun mielestä ja materiasta nyt, eikä tuonpuoleisessa. Sen päämääränä on sielun kohottaminen ja yhdistäminen Jumalaan juuri tässä elämässä maan päällä. Eksoteerinen uskonto tähtää enemmän uskonnon seuraajien olosuhteitten ja statuksen parantamiseen. Se vaatii uskonnollisten velvoitteiden noudattamista, virsien laulamista ja harrasta rukoilemista Jumalan miellyttämiseksi palkkion toivossa tuonpuoleisessa."(1
Gal.1:15-22 Paavali vannomalla vakuuttaa, ettei ole apostoleilta saanut tietojaan Kristuksesta (kertomus on ristiriidassa Apt.9. luvun kanssa, mutta uskomme kai ennemmin hänen omaa todistustaan), eikä hän yleensä muutenkaan näytä tuntevan Jeesuksen elämän tapahtumia ja suullisia opetuksia. Ne olivat hänestä toissijaisia verrattuna hänen omiin henkisiin kokemuksiinsa: "Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut" (Gal.1:11-12). Oikeammin: hän on saanut sen "Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen (apokalypsin) kautta"(2. Tietäessään Kristuksesta Paavali vainosi kristittyjä, mutta kun hän tunsi Kristuksen, vainottiin häntä itseään.

Niin Markionin kuin Valentinoksenkin teologia nojasi vahvasti Paavaliin, joka sai jotkut varhaiset kirkkoisät epäröimään apostolin sisällyttämistä kaanoniinsa. Paavali oli Markionin mukaan ainoa apostoli, joka oli oikein ymmärtänyt uuden sanoman Kristuksen tuottamasta pelastuksesta. Markionin nostaessa Paavalin tunnetuksi, se vaikutti vahvasti siihen että muut tunnustivat apostolin auktoriteetin, jollaista hän todennäköisesti ei muuten olisi saanut. Paavali oli monien gnostilaisten lahkojen suosikkiapostoli, hän näytti yhdeltä heidän omistaan. Paavali oli maailman suurimpia mystikoita.
Roomalaiskirjeessä 16:7 Paavali tervehtii kunnioittavasti naisapostolia nimeltä Junia, ja Uuden Testamentin kirjoissa mainitaan kristittyjen johtajina toimineita naisia, esim. Apt. 9:36 Jeesuksen opetuslapsi nimeltä Tabita eli Dorkas. Room.16:1 Foibe on käännetty "seurakunnan palvelija" - itseasiassa "diakoni" (joka on pappeuden aste). Klement Aleksandrialainen kirjoitti 1. Kor. selityksissä, että apostolit työskentelivät naisten seurassa ja että nämä olivat "sisaria" ja "pappikumppaneita". Naisten vihkiminen papinvirkaan oli olemassa käytäntönä kauan Uuden Testamentin aikojen jälkeen, ehkä tunnetuimpana heistä 300-luvulla vaikuttanut Pyhä Olympias Konstantinopolilainen.(3 Naisten opettamiskielto (1 Tim. 2:12) ja Efesolaiskirjeen naiselle osoitettu käsky alistua miehensä tahtoon eivät ole Paavalin omia opetuksia. Nämä jälkipaavalilaiset kirjeet (myös Kol., 2 Tess., Titus) ovat todennäköisesti hänen oppilaidensa kirjoittamia(4.

"Totuus ei tullut maailmaan sellaisenaan, vaan esimerkkien ja vertauskuvien välityksellä. Muuten maailma ei voisi ottaa sitä vastaan."
(Gnostilainen Filippuksen evankeliumi; Nag Hammadin kätketty viisaus. WSOY 2001)

Kuulemaani saarnaa lainaten, tehtävämme on tulla esoterikoiksi, luoda suhde henkiseen maailmaan tekemällä matka sisäsuuntaan. Vieraat, jotka Jeesuksen vertauksessa (Matt.22:1-14) oli kutsuttu kuninkaanpojan häihin, mutta eivät halunneet tulla, olivat liikaa ulkoisen elämän hyörinän pauloissa. Vieras, joka ei ollut pukeutunut häävaatteeseen, joka juutalaisissa häissä annetaan ovella, ei ollut tullut ovesta, Kristuksen kautta ("Minä olen ovi!"); hän jäi sanattomaksi, hänellä ei ollut vaadittavia henkisiä kykyjä. Ihmiselle, jolla on kyky kantaa henkistä, annetaan; siltä, joka vain luulee jotain omistavansa, otetaan sekin pois. Hänet palautettiin ulkoisen olemassaolon pimeyteen, jossa on "itku ja hammastenkiristys." Se on se henkinen pimeys, jossa suuri osa ihmiskuntaa elää sidottuna kohtaloonsa. "Joka ei usko, on kadotettu": joka ei usko omaa ikuisuuttaan eikä sitä etsi, pysyy samanlaisena katoavaisena olentona kuin tähänkin asti, hän on "kadotettu" tämän elämän osalta. "Harvat ovat valitut": harvat valitsevat etsiä. "Nyt on otollinen aika": kuoleman jälkeen ei voi aloittaa mitään uutta.

(1 C.W. Sanders: Sisäinen ääni. (2 V.H.V: Elämästä ja kuolemasta; kristinuskon alkuperäinen oppi. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike 1911. (3 Laurence Gardner: Maria Magdaleenan arvoitus. Bazar Kustannus Oy 2006. (4 Ahola - Antikainen - Salmesvuori: Eevan tie alttarille. Edita Publishing Oy 2002.

Esoteerinen, esoterikos (kreik.), sisäinen. Myös "salainen", "luottamuksellinen". Ajattelutapa, jossa pyritään ymmärtämään aisteille näkymätöntä todellisuutta. Vanhemmat esoteeriset traditiot olivat salaisia; niissä oppilaiden piti läpäistä erilaisia kokeita, initaatioita, jotka valmistivat heidät vastaanottamaan henkistä tietoa. Näin oli laita myös alkukirkossa, jossa oli käytössä katekumenaatti (ks. Pekka Ervast: Paavali ja hänen kristinuskonsa. Ruusu-Ristin kirjallisuusseura ry. 1957).

"Mielialat ja tunteet johdattavat esoteerisuuteen omassa sisäisyydessämme, ajattelun alueella taas vastaavasti meditatiivinen sieluntila. Kultin (= seremoniallinen jumalanpalvelus, tässä Ihmisen vihkitoimitus, Kristiyhteisön ehtoollismessu) esoteerinen todellisuus koetaan sen uskon kautta, joka meillä on kultin tapahtumaa kohtaan. Ilman tätä voimaa, joka on samalla myös henkinen 'havaitsemiselin', koettaisiin kultti vain ulkoisena aistimuksena ja mieltä vailla olevana tapahtumana. Kehittämällä oikeanlaatuista mielialaa sekä oikeita tunteita uskonnollisessa toiminnassa, sekä kehittämällä meditatiivista sieluntilaa ja uskoa, jonka kautta oppii näkemään, tulevat esoteeriset kokemukset mahdollisiksi, ja ne voivat kristinuskoa koskevan ajattelun sekä käsitteiden kautta muuttua 'esoteeriseksi kristinuskoksi'."

- Michael Debus: Esoteerinen ja eksoteerinen krstinusko. Kristiyhteisö-lehti 3/1994.