Evankeliumit

"Ensin opimme evankeliumeista tuntemaan Kristuksen. Sitten vähitellen lähdemme henkisen kokemuksen tielle. Ja tällä tiellä havaitsemme omissa riippumattomissa kokemuksissamme, että Kristuksen oppi on tosi sellaisena kuin evankelistat sen esittävät. Siis: niin kuin evankeliumit ensin auttoivat ja tukivat meitä, niin nyt meidän omat - alussa pienet, vähitellen kasvavat - kokemuksemme, todistaessaan meille, että evankeliumit puolueettomasti ja objektiivisesti katsoen ovat oikeassa, samalla tukevat evankeliumeja." - Pekka Ervast
Kysymykseen, mikä on evankeliumi, vastaa Rudolf Steiner: Se on virike, mikä tulee niiltä tasoilta, missä enkelit ja arkkienkelit ovat - se laskeutuu sen maailman läpi, joka on ihmismaailman yläpuolella, ja astuu ihmiskuntaan näistä valtakunnista jatkuvana virtana.
Emil Bock lisää: Tavallaan kuin taivaan neljästä suunnasta kaikuu Sana, olevaisuuden Alkusana, itse korkein, henkinen Sana-olento.
Evankeliumi, kr. eu-aggelos, "hyvän uutisen tuominen"; englanninkielinen "gospel" on anglosaksinen käännös kreikasta ja tarkoittaa tarkalleen samaa. Paavalin kirjeissä sana evankeliumi viittaa Paavalin opetukseen Jeesuksesta.

Joku on jopa sanonut, että evankeliumit olisivat totta vaikka Jeesus Kristus ei ikinä olisi elänyt! Kuitenkaan ihmissielun mystinen kokemus ei voisi vaikuttaa täydellä voimallaan ilman Golgatan tekoa, ja Golgatan teon tarvitsee tulla eläväksi ihmissielussa vaikuttaakseen lunastavasti(1. Paavali viittaa tähän Kristuksen syntymään (Gal.4:19), joka korkeampana näkökantana jättää varjoonsa lihallisen Kristuksen eli historiallisen Jeesus Nasaretilaisen (2 Kor.5:16)(2.

Steiner kuvailee evankeliumien laatuja seuraavanlaisesti: Johanneksella etusijalla on henkinen suuruus, kohtaamme hänellä tietoelementin, jotain joka lupauksista rikkaana antaa sielullemme toivoa. Luukkaan evankeliumissa vaikuttaa sielunomainen, lämmin tunne- ja rakkauselementti, joka puhuu ennen kaikkea sydämellemme. Markuksen kuvauksessa ilmenee majesteettinen valtasuuruus, maailmanvoimien mahtavuus ja loisto. Matteuksen evankeliumista löytyvät nämä kaikki, mutta pienemmässä mittakaavassa, inhimillisesti tutumpana; emme vajoa maahan sen edessä, vaan pysymme seisomassa; meidän ei tarvitse astua sen alapuolelle vaan rinnalle. Matteus kuvaa Kristus Jeesuksen eniten ihmisenä, meitä inhimillisesti lähellä(3.
Johannekseen liittyvä kotka merkitsee kosmista henkeä eli eetteriä, näkijän kaikkialle tunkeutuvaa silmää. Luukkaaseen liittyvä härkä merkitsee elämän vesiä, kaiken synnyttävää elementtiä ja kosmista voimaa. Markuksen leijona merkitsee voimakasta energiaa, lannistumatonta elinvoimaa ja kosmista tulta. Matteukseen liittyvä ihmisen pää tai enkeli merkitsee kolmen edellä mainitun synteesiä yhtyneenä ihmisen korkeampaan järkeen ja kosmiseen henkisyyteen.(16

Eräs Kristiyhteisön perustajista, Emil Bock kirjoittaa: "Evankeliumin uudella tavalla löytämistä merkitsee, kun huomaa Johanneksen evankeliumin korkean elämäkerrallis-historiallisen arvon sen jokaisessa yksityiskohdassa. Sitä vastoin kolmen ensimmäisen evankeliumin olemukseen pääsee sitä syvemmälle, mitä enemmän havaitsee niiden kuvauksen imaginatiivisen luonteen. Niissä kaiken läpäisee vertauskuvallisuuden ihmeellinen henkäys, joka johtaa tunnistamaan evankeliumin ensisijaisesti sisäisen tien vaiheiden kuvakirjana." Rudolf Steiner sanoo tästä: Johanneksen evankeliumissa ei ole ainoatakaan varsinaista vertausta. Sen ainekset ovat peräisin mystisestä suuntauksesta, jossa vertauksia pidettiin tarpeettomina. Ensimmäisissä evankeliumeissa kuvattujen historiallisilta näyttävien tekojen ja vertausten todellisen laadun paljastaa selvästi kertomus viikunapuun kiroamisesta... (Mark.11) Luukas kertoo samalla kohdalla vertauksen (13.luku): Markuksella näyttää historialliselta tosiasialta sellainen, mikä on tarkoitettu kuvannolliseksi. "Bodhipuu", jonka alla Buddha valaistui, on Temppeliviikuna, Moraceae Ficus Religiosa (vrt. Joh.1:48!).
Kr. syn-optikos: "(näkeminen) samalla silmällä."

Uusimmat tekstianalyytikot ja useat aihetodisteet muista yhteyksistä (jopa arkeologiasta) ovat tuoneet esiin mielenkiintoisia ja varteenotettavia perusteluja sille, että evankelistoista ensimmäinen, jonka evankeliumi oli kirjoitettuna ja toimitettuna, olisikin ollut Luukas eikä Markus, kuten yleisesti on ajateltu. Monet nykyiset tutkijat sijoittavat uusimman tiedon nojalla evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 40-65 jKr(4.
Yleisesti oletetaan, että Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu 80-100 jKr., vaikka kovin vahvoja todisteita tämän näkemyksen puolesta ei oikeastaan ole. Koska muunkaan ajankohdan puolesta ei ole esittää mitään pakottavan vakuuttavia seikkoja, tutkijat tyytyvät tulkitsemaan evankeliumia tämän ajoitusolettamuksen puitteissa.

Uuden Testamentin apostoliluettelon mukaan Matteus ja Johannes olivat Jeesuksen apostoleja, mutta Markus (Johannis Marcus/Johannes Markus, Apt.12:25, 15:37) ja Luukas esitellään Apostolien teoissa Paavalin myöhemmiksi työtovereiksi.(13

Pekka Ervast toteaa, että Matteus, Markus ja Luukas kirjoittavat enempi Jeesuksen maan päällisen elämän tapahtumista, Johannes sen sijaan Kristuksen näkökulmasta(5. Marko Pogacnik arvelee, että synoptiset evankeliumit on kirjoitettu silminnäkijäkertomusten pohjalta, Johanneksen evankeliumi taas sisältää Kristuksen sanoman, kuoleman ja ylösnousemuksen läpikäyneen Kristuksen myöhemmistä ilmestyksistä(6. Origenes kirjoittaa: "Meidän on uskallettava sanoa, että evankeliumit ovat koko Raamatun täyttymys, ja Johanneksen evankeliumi on evankeliumien täyttymys."
Klemens Aleksandrialaisen kerrotaan sanoneen: "Viime kädessä on Johannes tietoisena siitä, että ihmisen luonne mainituissa evankeliumeissa [synoptisissa] oli jo käsitelty, kirjoittanut oppilaittensa aloitteesta ja hengen inspiroimana henkisen evankeliumin(7. Kirkkohistorian isä Eusebios, joka laati pääteoksensa 300-luvun alussa, sanoo evankeliumien alun erilaisuudesta: "On luonnollista, että Johannes on jättänyt käsittelemättä Vapahtajamme polveutumisen lihan mukaan, koska Matteus ja Luukas olivat kirjoittaneet siitä aikaisemmin; ja hän alkoi evankeliuminsa opilla hänen jumaluudestaan, koska jumalallinen Henki oli varannut tämän hänelle, sillä hän oli heitä etevämpi." (15
Hieronymus piti apostoli Johanneksen neitseellisyyttä syynä siihen, miksi Jeesus rakasti häntä enemmän kuin muita. Jopa Johanneksen evankeliumin ylevyys selittyi samalla asialla: "Hän näki asioita, joita naimisissa olevat eivät voineet nähdä." Elaine Pagels mainitsee, että Lyonin piispa Ireneukselle, joka oli neljän evankeliumin kaanonin pääarkkitehti, Johannes ei ollut neljäs evankeliumi, vaan ensimmäinen ja tärkein, koska hän uskoi ainoastaan Johanneksen ymmärtäneen kuka Jeesus todella oli: Jumala ihmismuodossa. Johanneksen evankeliumi on saanut paljon vaikutteita Herodeksen aikakauden essealaisperinteistä. Siinä on piirteitä, jotka sopivat yhteen Kuolleenmeren kirjakääröjen kanssa, mikä viittaa siihen, että se olisi kirjoitettu vuoden 37 tienoilla jKr. Ortodoksinen kirkko asettaa Johanneksen evankeliumin ensiarvoiseen asemaan evankeliumien joukossa. Myös Lutherin mukaan Uudessa testamentissa Johanneksen evankeliumi on oikea pääevankeliumi.
Johanneksen evankeliumia hallitsee rakkauden ajatus, Johannes on rakkauden apostoli. Tämä evankeliumi on aina ollut mystikkojen suosiossa.
Monet gnostilaiskristityt ottivat Johanneksen evankeliumin omakseen ja pitivät sitä gnostilaisen opetuksen ensisijaisena lähteenä. Muotoutumassa oleva kirkko sisällytti sen Uuteen Testamenttiin joidenkin "oikeaoppisten" vastalauseista huolimatta(8. Synoptisissa evankeliumeissa ei painotu Jeesuksen jumalallisuus - Luukas ei tunne Jeesusta sijaiskärsivänä Jumalana. Johanneksen evankeliumi välittää meille hänestä kuvan ikuisesti läsnä olevana kosmisena, universaalina hahmona, hyvin pitkälle sellaisena kuin gnostikot hänet esittivät ja millaisena Kristuksesta puhutaan nykyään esoteerisen kristinuskon piirissä, esim. antroposofiassa.
Sadhu Sundar Singh sanoo: "Johannes on saanut oppinsa Kristuksen rintaan nojautuneena. Hänen sydämensä oli lämmin, ja hän puhui - ei suusta suuhun, vaan sydämestä sydämeen Jeesuksen kanssa. Niin hän pääsi paremmin ymmärtämään Häntä." "Johannes todisti Hänestä, jonka tunsi. Hän ei sanonut: 'josta olen lukenut kirjoista tai jota olen kuullut sanottavan maailman Vapahtajaksi', vaan: 'jota katselimme.' Hän eli Hänen rinnallaan kolme vuotta, öin päivin. Hän rakasti Vapahtajaa enemmän kuin toiset ja ymmärsi Vapahtajansa rakkauden ja saattoi todistaa Hänestä. Kuinka moni meistä voisi sanoa, että olemme Häntä kuulleet, Hänet nähneet, että olemme Häntä käsin koskettaneet ja että voimme todistaa Hänestä?"(14 Sadhu sanoo myös, että hindujen Bhagavad Gita muistuttaa paljon Johanneksen evankeliumia.

Jo Johanneksen evankeliumin prologi (Logos-hymni, 1:1-18) vie huimaaviin korkeuksiin; se kertoo koko maailman luomisesta siinä missä genesis maan luomisesta. Johannes ainoana on tallentanut Kristuksen jäähyväispuheet ja ylimmäispapillisen rukouksen (Joh.13-17). Johannekselta löytyvät myös Kristuksen seitsenkertaiset Minä olen-sanat, joihin sisältyy kristillisen kirkon seitsemän sakramenttia, samoin seitsemän suurta tunnustekoa, joissa vaikuttavat voimat niin ikään jatkuvat sakramenteissa: ne ovat UT:ssa ikään kuin idullaan valmiina kasvamaan esiin (Perimätiedon mukaan Kristus perusti seitsemän sakramenttia opettaessaan opetuslapsiaan 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen; vielä toiselta vuosisadalta tapaa arvovaltaisan lausunnon, jossa suullista perimätietoa pidetään arvokkaampana kuin kirjoitettuja evankeliumeita)(9.
"Minä olen tie, totuus ja elämä" - Kaanaa - Kaste
"Minä olen viinipuu, te olette oksat" - Sadanpäämiehen poika - Konfirmaatio
"Minä olen oikea paimen" - Betesda - Rippi
"Minä olen leipä" - Viidentuhannen ravitseminen - Ehtoollinen
"Minä olen ovi" - Veden päällä käveleminen - Avioliittoon vihkiminen
"Minä olen maailman valo" - Sokeana syntyneen parantaminen - Papiksi vihkiminen
"Minä olen ylösnousemus ja elämä" - Lasaruksen herättäminen - Viimeinen voitelu (9&12

"Kun Pyhä Johannes Patmoksella oli jälleen näkevä monien vuosien jälkeen Ylösnousseen Kristuksen hahmon, hän näki hänen oikeassa kädessään seitsemän tähteä. Näistä virtasi voimia, joiden avulla ylösnousemus voi toimia maailmassa. Nämä voimat näyttävät itsensä sen kautta minkä kristityt ovat tulleet tuntemaan seitsemänä sakramenttina; ei niin että ne toimivat ainoastaan tällä tavoin, vaan että sakramenteissa niiden luonto paljastuu erityisellä selkeydellä." (10

Nykykäsitys on vahvistamassa Johanneksen evankeliumin yhdeksi luotettavimmista vanhan ajan lähteistä Luukkaan ohella. Siihen sisältyy lukemattomia pieniä yksityiskohtia, joita ei esiinny muualla, ja se on saanut monet tutkijat päättelemään, että evankeliumi on melko paljon muita tarkempi todistus. Mm. arkeologiset löydöt ovat jo vuosien ajan tuoneet esiin seikkoja, jotka vahvistavat sen yksityiskohtia. Sen yksityiskohdat vastaavat niin ikään esim. Torinon käärinliinasta saatujen uusimpien tutkimustietojen kanssa hämmästyttävän täsmällisesti. (11

Yhä useammat Uuden Testamentin tutkijat kallistuvat sen vanhan perimätiedon kannalle, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli sama Johannes, joka oli Jeesuksen "rakkain opetuslapsi" ja myös merkittävä silminnäkijä. Tätä näkemystä tukevat myös arkeologiset aihetodisteet. (4.

Evankeliumit voivat esittää samankin asian eri tavoin, ja tällöin tulee ymmärtää, että evankelistat katselevat tapahtunutta eri näkökulmista. Vertailemalla saamme laajemman kuvan, ristiriidat ovat näennäisiä.
Annetaan Rudolf Steinerin lopettaa: Kristillinen elämä on tänään vasta alullaan, mutta on tulevaisuudessa nouseva suunnattomaan loistoon, koska ihmiset vasta tulevaisuudessa tulevat ymmärtämään evankeliumeja. Mutta kun ne täysin ymmärretään, silloin nähdään, mikä valtava määrä henkistä elämää on kätkettynä näihin evankeliumeihin! Mitä enemmän evankeliumi tosi hahmossaan leviää, sitä enemmän ihmiskunta saa taas mahdollisuuden synnyttää henkistä elämää, nousta takaisin henkiseen maailmaan, huolimatta kaikesta aineellisesta kulttuurista.

(1 Rudolf Frieling: Kristinuskon olemus. Uusi Sampo. (2 V.H.V: Elämästä j a kuolemasta; kristinuskon alkuperäinen oppi. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike 1911. (3 Rudolf Steiner: Matteuksen evankeliumi. Suomen antroposofinen liitto. (4 Juha Hiltunen, Aamulehti 23.12.2005. (5 Pekka Ervast: Johanneksen evankeliumi. (6 Marko Pogacnik: Sydämen evankeliumi. Eeston Books 2000.

(7 Takoja 1/2006: Reinald Witters, Johanneksen evankeliumin keskeisiä piirteitä. (8 Elaine Pagels: Gnostilaiset evankeliumit. Art House 2006. (9 Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio. Karisto 1990. (10 Adam Bittleston: Human Needs and Cosmic Answers; The Spirit of the Circling Stars. Floris Books 1993. (11 Juha Hiltunen (antropologi ja kulttuurihistorioitsija): Jerusalemin temppeli oli antiikin ihme. ASKEL nro 7-8/2007. (12 Emil Bock: Ne kolme vuotta. Kirjokanta Oy 2008. (13 Laurence Gardner: Maria Magdaleenan arvoitus. Bazar Kustannus Oy 2006. (14 Streeter & Appasamy: Sadhu Sundar Singh. WSOY 1923. (15 Risto Santala: Kristinuskon juuret II; Messias Uudessa testamentissa. Perussanoma Oy 2005. 16) H.P. Blavatsky: Kabbalan sanakirja. Biokustannus 2006.